Saarielämää

Lauantaina kun pojat saapuivat takaisin Hopkinsista, olimme iloisina vastassa laiturin päässä. Suklaata! Kaljaa! Matka oli kestänyt yli 4 tuntia, koska ihmisiä tuli saarelle niin paljon ja pojat joutuivat hitaaseen veneeseen. Teemu oli nukahtanut veneen kyytiin ja käräytti pahasti kinttunsa.. onneksi palovammat paranivat pian ja tuolla se jo sukeltelee innolla. Meillä kävi kyllä hyvä tuuri, että saimme ilmaisen viikon täällä! Sukellus on tunnetusti kallista puuhaa, joten mukava bonus, että Teemu pääsee kuvaamaan veden alle ilmaiseksi. Belize on muutenkin kallis maa, mutta ilmainen viikko saarella laittaa meidän matkabudjetin taas kuntoon.

Saaren omistaa erikoinen perhe. Isoäiti on höperö mamma, joka haahuilee pitkin saarta lököttävät uimahousut jalassaan ja komentelee työntekijöitään koko ajan. Hänen ranskalainen ex-miehensä on ollut ensimmäinen sukeltaja Belizessä joskus 40-luvulla. Aikuinen tytär Becky makoilee suurimman osan päivästä riippumatossaan ja surffailee netissä. Beckyltä saa mielenkiintoista faktaa saaresta, hurrikaaneista,kaloista ja koralleista. Lapsia Beckyllä on 3, isommat Warren ja Vicky sukeltavat ja hakevat asiakkaita veneillä, pienin Maddy on välillä kovin turhautunut saarielämään ja itku&huutoraivareita tulee tasaisin aikavälein. Mahtaa olla vaikeaa kun ei ole muita lapsia leikkikaverina. Perheellä on lemmikkeinä susikoiria, marsuja ja kaneja. Saarella asuu myös henkilökuntaa, kokki, sukelluksenope ja työmiehiä. Täällä kuulee mitä kummallisempia juoruja ja tarinoita, on huvittavaa seurata näin läheltä millaista elämä on saarella. Meille tämä on paratiisi, mutta varsinkin nuoremmille asukkaille aika käy takuulla pitkäksi. Maddy on 8-vuotias eikä osaa vielä lukea..en usko että muutkaan lapset ovat käyneet kouluja.

Parina yönä on alkanut satamaan ja riippumatosta on joutunut siirtyä telttaan nukkumaan. Teltassa on mukava kuunnella kuinka sade ropisee ja ulkona myrskyää, aamulla sää taas vaihtuu ja aurinko paistaa lämpimästi. Eilen oli Vincentin syntymäpäivät ja herkuttelimme suklaakakun kera. Mies jaksoi vielä työpäivän jälkeen mennä kalaan ja jälleen kerran söimme erinomaisen illallisen, nuotiolla grillattua kalaa.