Didn't have the guts to walk all the way to the end..
But Teemu had no problems.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Little Corn Island
Bushman! Big guy! Why you gotta be that way! The famous and feared dog that I fell in love with. Miss him already.
Midsummer mayhem. With Gen and Noa.
Happy!
Little Corn Island
Day trip to the north beach
They had the best lobster in this place, we ate here almost every night. And look at that cute little thing!
Sunny days..
Paikka, jossa nauroin paljon, ulvoin koirien kanssa ja tapasin monta mukavaa ihmistä
Vietettyämme muutaman päivän San Juan De Surissa, päätimme lähteä takaisin Karibian puolelle Corn Islandille. Saarelle pääsee halvalla laivalla, mutta matka kestää pari vuorokautta. Me törsäiltiin ja mentiin lentäen, päästiin perille nopeasti ja vaivattomasti. Samalla näimme Nicaraguaa ilmasta käsin, money well spent.
Saarelta löysimme pian viihtyisän kämpän ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa vietimme erittäin laiskoja päiviä rannalla makoillen, korttia pelaillen, hummeria syöden, rommia juoden. Juhannustakin juhlittiin auringon nousuun asti! Samat reggae-kappaleet soivat päivästä toiseen, välillä suurin saavutukseni oli se, että sain luettua kirjaani edes pari lukua eteenpäin. Iltaisin istuttiin nuotiolla tai juteltiin muiden reissulaisten kanssa. Moni päivä oli tismalleen samanlainen kuin edellinen, pelkkää nautiskelua joutenolosta.
Sadekausi on alkanut ja välillä vettä tuli kaatamalla, toisinaan ukkosti ja salamoi isosti. Sade alkaa niin yllättäen ja yltyy kaatosateeksi minuuteissa. Juoksimme mutapolkuja pitkin suojaan, mutta silti kastuimme päästä varpaisiin asti. Illan tullen myos ravut tulevat esiin. Isoja fiddler- rapuja näkyi joka ilta, muutama asusteli meidän kämpän alla.
Heti ensimmäisenä päivänä tapasin liikuttavan otuksen nimeltä Bushman. Bushman on saaren kuuluisa koira ja se seurasi meitä joka paikkaan. Huvittavaa on se, että Bushman rakastaa häntä rapsuttelevia turisteja, mutta paikalliset kutsuvat koiraa rasistiksi, silla koira ei pidä lokaaleista vaan hyökkäilee heidän kimppuunsa! On kuulemma tappanut muita koiriakin. Paikalliset huutelivat: "Bushman, why you gotta be that way!" aina kun koira säikytti heidät haukullaan. Meille Bushman näytti vain lempeän puolensa. Selkeästi saaren vihatuin ja rakastetuin koira.
Tapasimme paljon ihmisiä, jotka olivat tulleet Little Cornille pariksi päiväksi ja olivat vielä 2 viikon jälkeen jumissa paratiisissa. Lähteminen oli vaikeata myös Genille ja Jimille, mukavalle pariskunnalle, jotka ovat reissanneet pian pari vuotta. Ystävystyimme ja naurua riitti! Lopulta me lähdettiin kaikki samalla lennolla ja melkein itku pääsi kun meidän lellimä Bushman ja sen morsian Pinta tuli laiturille asti saattamaan meitä..
Saarelta löysimme pian viihtyisän kämpän ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa vietimme erittäin laiskoja päiviä rannalla makoillen, korttia pelaillen, hummeria syöden, rommia juoden. Juhannustakin juhlittiin auringon nousuun asti! Samat reggae-kappaleet soivat päivästä toiseen, välillä suurin saavutukseni oli se, että sain luettua kirjaani edes pari lukua eteenpäin. Iltaisin istuttiin nuotiolla tai juteltiin muiden reissulaisten kanssa. Moni päivä oli tismalleen samanlainen kuin edellinen, pelkkää nautiskelua joutenolosta.
Sadekausi on alkanut ja välillä vettä tuli kaatamalla, toisinaan ukkosti ja salamoi isosti. Sade alkaa niin yllättäen ja yltyy kaatosateeksi minuuteissa. Juoksimme mutapolkuja pitkin suojaan, mutta silti kastuimme päästä varpaisiin asti. Illan tullen myos ravut tulevat esiin. Isoja fiddler- rapuja näkyi joka ilta, muutama asusteli meidän kämpän alla.
Heti ensimmäisenä päivänä tapasin liikuttavan otuksen nimeltä Bushman. Bushman on saaren kuuluisa koira ja se seurasi meitä joka paikkaan. Huvittavaa on se, että Bushman rakastaa häntä rapsuttelevia turisteja, mutta paikalliset kutsuvat koiraa rasistiksi, silla koira ei pidä lokaaleista vaan hyökkäilee heidän kimppuunsa! On kuulemma tappanut muita koiriakin. Paikalliset huutelivat: "Bushman, why you gotta be that way!" aina kun koira säikytti heidät haukullaan. Meille Bushman näytti vain lempeän puolensa. Selkeästi saaren vihatuin ja rakastetuin koira.
Tapasimme paljon ihmisiä, jotka olivat tulleet Little Cornille pariksi päiväksi ja olivat vielä 2 viikon jälkeen jumissa paratiisissa. Lähteminen oli vaikeata myös Genille ja Jimille, mukavalle pariskunnalle, jotka ovat reissanneet pian pari vuotta. Ystävystyimme ja naurua riitti! Lopulta me lähdettiin kaikki samalla lennolla ja melkein itku pääsi kun meidän lellimä Bushman ja sen morsian Pinta tuli laiturille asti saattamaan meitä..
lauantai 13. kesäkuuta 2009
Hondurasin kautta Nigaraguaan
Tapasimme Iitun ja Tommin pitkästä aikaa Belizessa, vietimme päivän Hopkinsissa, josta jatkoimme viisumin viimeisenä päivänä matkaa kohti Hondurasia. Ajelimme bussilla Guatemalan kautta lähelle rajaa, jossa yövyimme ja aamulla matkustimme Hondurasiin, Copanin viehättävään kaupunkiin. Harmittaa, että olen laiskistunut valokuvien ottamisen suhteen, Copan oli kaunis paikka, mutta en ottanut yhtaan kuvaa. Oli kiva hengailla taas Iitun ja Tommin kanssa, pojat kävivät kuvaamassa rauniot, tytöt hoitivat asioita. Taas lähti monta kiloa tavaraa Suomeen, nyt rinkka on mukavan kevyt kantaa.
Copanilta matka jatkui Lago de Yojoan lähettyville ja kävimme päiväretkellä pilvimetsässä. Nousu vuorelle alkoi aamuvarhain ja oli hikistä puuhaa! Kiipesimme 5km ylämäkeä ja olimme hiestä märkiä, tukkakin ihan markana,ihan kuin olisi käynyt suihkussa. Kun pääsimme pilviin asti, ilma viileni mukavasti. Meilla oli nuori opaspoika apuna, poika kiipesi tanssikengat jalassa vuorta ylos ja hymyili paljon. Alastulo oli huomattavasti helpompaa ja seuraavana päivänä lihakset kertoivat tehneensä kovasti töitä. Honduras oli meille pikapyrähdys, matkustimme jo viikon jälkeen kohti Nigaraguaa. Samalla jätimme jäähyväiset ystävillemme, Iitu ja Tommi lähtivät hyvin ansaitulle sukelluslomalle Utilaan.
Nigaraguassa olemme käyneet Granadassa (erittäin kaunis kaupunki, josta mulla ei ole yhtään valokuvaa...) ja San Juan de Surissa. Mukavaa olla taas rannalla, tällä kertaa olemme tyynellä valtamerellä. Tassa on paljon rantoja lahimaastossa, joihin voi tehda paivaretkia. San Juan de Sur on hikinen paikka, merestä huolimatta täällä ei käy yhtään tuuli. Huomenna lähdemme kohti Corn Islandia, takaisin Karibian puolelle. Paikka vaikuttaa erittäin lupaavaltaa ja kuuleman mukaan siellä on vähemmän turisteja. Mukava mennä taas viettämään rentoa saarielämää!
Tilaa:
Kommentit (Atom)