Ikävä

tuli kova ikävä rakkaita kavereita siellä Suomessa! Viinilasillista tyttöjen kanssa, Merin naurua, Anjan hassuja juttuja, Napin läppiä, illanviettoja Juhan ja Rosan luona, Kallen kanssa juttelua, kävelylenkkejä Sonjan kanssa.. Olis mukava laittaa toppatakki hetkeksi päälle ja lähteä Helsingin yöhön, nähdä kaikki ihanat ystävät ja tanssia aamuun asti! Halaus täältä kaukaa kaikille tärkeille!!

Viva la Mexico!

This is for all those friends who don't speak finnish:

Life in Mexico is great- I like this country so much. We are now in Oaxaca and I am trying to learn spanish, we go to school 2 hours every day. It's fun! Today we had a cooking class with school and we made some delicious chillies with creamy cheese sauce and fried rice. Very typical Oaxacan dish, served with tortillas of course. Muy delicioso!

This week has been pretty hectic as learning a new language takes a lot of time and effort. But I am motivated! It's been really warm also, so I am feeling a bit tired at the moment. (today +32). Nice to just chill out for a bit. We rented a house and I am seriously considering moving here all together- it's dead cheap and so nice!  And so is the city, lots of art, history, handicrafts, beautiful streets. Me gusta mucho aqui.  But the trip goes on and next week we are heading towards San Cristobal, which is suppose to be very nice colonial city as well. Then Palenque and from there to Belize. 

 

Vamos a la escuela!

Koulussa ollaan jo kolmatta päivää ja koko ajan opitaan kovasti uusia asioita. Meillä on mukava ope Nora, joka puhuu ainoastaan espanjaa meille. Paras tapa oppia. Koulu alkaa joka aamu klo 9.00 ja kestää 11 asti. Loppupäivä onkin sitten läksyjä, sanojen opettelua ja verbien tankkausta.

Tänään käytiin koulun kanssa retkellä pikku kylässä puolen tunnin ajomatkan päässä Oaxacan kaupungista. San Bartoco Coyotepec on tunnettu savitöistään ja siellä on kuuluisa mustan saven ruukkupaja. Dona Rosa oli arvostettu savitaiteilija, joka aloitti ruukkujen teon vuosikymmeniä sitten, nyt hänen poikansa jatkaa äitinsä elämäntyötä. Oli mielenkiintoista katsella kuinka näppärästi saviruukku syntyi, ihan ilman sähköä!

Ostin tehtaalta Vicentalle mustasta savesta tehdyn korurasian tuliaisiksi. Iltapäivästä Vicenta toikin sitten vuorostaan meille yllätyksen-paahdettuja heinäsirkkoja! Ne on suurta herkkua täällä Meksikossa. Tässä tunnelmia poikien proteiinipitoisesta herkkuhetkestä:

Huomenna kouluun!

Me mennään huomenna opiskelemaan espanjaa! Saatiin halpa diili, nyt on low season ja me meillä on yksityisopetusta 2h päivässä 5 eur tunti. Tosi kivaa! Vihdoin voin alkaa puhumaan! 

Kuvia Oaxacan kaduilta

Markkinahumua

Lauantai on Oaxacassa suuri markkinapäivä. Alue oli niin valtava, että nähtiin vain pieni osa siitä ja oltiin jo ihan uuvuksissa. Myytavana on mausteita, hedelmia, kasviksia, vihanneksia, vaatteita, kuppeja ja kippoja, kasitoita, ihan kaikkea mahdollista. Ostettiin grillattu kana ja kasviksia, illalla tehtiin niista mainio salaatti.

Eilen pesin pyykkiä pihalla kun Vicenta, meidän vuokraemänta pyysi, voisinko auttaa häntä täyttämaan vesisäilion. Siinä puuhastelun lomassa juteltiin kaikenlaista ja Vicenta kertoi, että hänen mies on kuollut ja lapset asuvat jo pois kotoa. Sanoi, että tykkää meistä kovasti ja että on mukavaa kun talossa on taas elamää. Vanhin poika kay onneksi mummin luona kylassä usein, siksi aluksi luulin, että lapsoset asuvat Vicentan luona. Ihastelimme yhdessä puutarhan erilaisia kasveja ja pähkinäpuuta. Kuulin, että lokakuussa koko piha on täynnä pähkinöitä! Vicenta on sympaattinen ja sydämellinen nainen. Saadaan siltä joka päivä jotain herkkuja, tänään tarjolla oli chili-juusto piirakoita. 



Vicentalla on täällä seuranaan Cookie-koira, pari säikkya kissaa ja lintuja. Aamuisin lintu visertelee hassua sävelmää, siihen on mukava herätä. Tänä aamuna hiivin yöpaidassa nauhoittamaan, kun se taas lauloi tuttuun tapaansa, tässa pieni näytös siitä. Kukkokin kiekuu uuden aamun kunniaksi.

La casa bonita-Oaxaca

Rannalta oli mukava siirtyä taas vaihteeksi kaupunkielämään. Saavuttiin Oaxacaan muutama päivä sitten ja tykkään kovasti olla täällä. Meillä on tosi viihtyisä kämppä, 2 makuuhuonetta, puutarha ja pieni keittiö.  Sijainti ihan keskustan tuntumassa, mutta kuitenkin tosi rauhallisella alueella. Täällä on kodikasta. Vuokranantaja Vicenta on sympaattinen nainen, joka asuu tässä samassa talossa perheensä kanssa. Me maksetaan 2 viikon asumisesta 25 eur per henkilö vuokraa, eli ei juuri mitään.

Oaxaca on tosi kiva kaupunki. Voisin hyvin vaikka asua täällä. Päivisin on mukavan lämmin, joku +30, iltaisin viilenee. Kävelen paljon joka päivä, musta on ihana katsella kauniita rakennuksia, miettiä mihin ihmiset on menossa, mistä ne on tulossa. Täällä on myös ihania pikku putiikkeja ja paljon kauniita käsitöitä, unohdun kaupungille vaeltelemaan tuntikausiksi.. Tänään oli kevätpäiväntasaus ja sitä juhlittiin heti aamusta lasten kulkueella. Lapset olivat pukeutuneet eläinasuihin ja kulkue kiersi ympäri kaupunkia. Aikuisille oli tarjolla musiikkia ja kaduilla jaettiin makuvettä. 

Me käydään tekemässä ruokaostokset torilla. Tuoreita hedelmiä, kasviksia ja yrttejä. Leipomosta saa hyvää tummaa leipää. Paikallinen juusto quesillo on sellainen pallo, josta revitään viipaleita, vähän kuin lankakerä. Sitä meillä menee paljon! 

Meksiko on erityisen hieno maa. Välillä on vaikea uskoa, että olen kehitysmaassa. Ihmiset ovat ystävällistä ja auttavaisia, täällä ei ole sattunut mitään kuumottavaa koko aikana. Ilmasto on miellyttävä, kadut pidetään siistinä, julkinen liikenne toimii ja lähes joka paikassa on netti. Ruoka on erittäin hyvää. Mä oon täysin ihastunut tähän maahan!

Life is a beach

Chacahuan jälkeen vietimme muutaman mukavan päivän Puerto Escondidossa. Buena Onda (hyvä fiilis) on loistava hostelli, jossa me kaikki ollaan viihdytty hyvin ja suurin osa meidän kamoista oli siellä säilytyksessä kun asusteltiin saarella. Mukava paikka, ihanat omistajat ja mulla oli siellä tosi kotoinen olo. Puerto Escondido oli muutenki musta mukava paikka, on biitsiä mut sit myös kaikkee muutakin.

Zipolite oli meidän seuraava pysähdys. Paikka on kuuluisa nudistirannastaan ja oli ihan sika hauskaa katsella kun vanhat yliruskettuneet entiset hipit palvoivat aurinkoa ja nauttivat alastomuuden vapauttavasta tunnelmasta! Minä en kehdannut, bikinit pysyivät tiukasti päällä..
Shambala, meidän hostelli, oli oppaiden mukaan joogamesta, josta saa elävää ravintoa yms, mutta vaikutti siltä, että Shambalan parhaat ajat on ollut joskus back in the days. Vaikka ruokalistalla nykyään onkin hampurilaisia, paikassa on edelleen hippitunnelma ja hostellista tuli mieleen joku Gaudin luomus. Koko Zipolite on kuin jostain sadusta, tosi pieni paikka täynnä erikoisen näköisiä tönöjä. Aallot Zipolitessa olivat pelottavan voimakkaat, siellä kehoitetaan jättämään uimiset väliin, hukkumisia tapahtuu edelleen tosi paljon.

Mazuntesta, viereisestä kylästä, löytyy kilpikonnien suojelu- ja kasvatuspaikka jossa me käytiin katsomassa kilppareita. Suloisia otuksia!!

Muistoja Chacahuasta

Elämä Chacahuassa on tosi yksinkertaista ja leppoisaa. Auringon nousuun on hyvä herätä ja uusi päivä paratiisissa alkaa. Mun päivät on kulunut lukien, syöden, uiden ja saarta tutkien. Välillä käyn räpiköimässä surffilaudan kanssa, useimmitten otan vaan iisisti.

Itikat riivaa iltaisin. Suomalaiset itikat on näihin verrattuna lempeitä, täkäläiset on tosi pieniä, eikä niitä oikein edes huomaa. Hyökkäys tapahtuu nanosekunnissa ja paukamat kutittaa armottomasti. Onneksi meillä on oma hyvä moskiittoverkko mukana.

Meidän asunnon terassilta näkyy merelle, toisesta ikkunasta laguunille. Tää on melko kallis kämppä, cabanjan saa 2 hengelle normaalisti 100 pesolla (5.5 eur). Me maksetaan ainakin tuplat mutta mukana on kameraa ja videokameraa yms joten otettiin tää vähemmän hiekkainen kämppä. Asutaan nelisteen samassa huoneessa ja viime aikoina ollaan tehty itse sapuskaa kun saatiin retkikeittimeen bensaa. Tommi osoittautui erinomaiseksi hot cakes-kokiksi. Ne on sellaisia pannarin tapaisia, sairaan hyviä kun uitat ne vielä vaahterasiirappiin ja laitat banaania päälle! Iltapäivisin saat kotitekoisen empanadaksen 5 pesolla, paikalliset tytöt myy niitä ja ne on ihan liian hyviä. Banaani on mun suosikki. Sinisimpukka tamales on myös täyttävä ja hyvä lounas, sekin 5 pesoa. Itse tehty tonnikalapasta maistuu hyvältä aina kun tacot rupee tökkimään. Ravintoloista saa myös tuoretta kalaa, sinisimpukoita ja katkarapuja noin 80 pesoa per annos. Täällä pystyy kyllä elämään halvalla. Laskin, että 15 euron päiväbudjetilla saat asumisen, päivän ruoat ja vieläpä muutamat coronat päälle.

Chacahuan on löytänyt moni surffaaja. Tutustuttiin heti ekana päivänä ruotsalaisiin Fredrikiin ja Richardiin, jotka surffaa ja kalastaa täällä 3-4kk vuodestaan. Mukavia poikia, tultiin heti hyvin juttuun. Keith, joka hymyilee aina, on kotoisin Teksasista ja asuu täällä huhtikuuhun asti. Myös muutama irlantilainen kuuluu vakioporukkaan sekä suomalainen Jukka tuli tänne viikoksi sukelluskalastamaan, kuvaamaan ja surffaamaan. Käytiin kalastelemassa yks päivä ja Jukka sai ainakin 15 kg kalaa, illalla pidettiin grande fiesta ja päivän kalasaaliista nautti 10 henkilöä. Erityisen mukava päivä!

Mielenkiintoinen lokaali tuttavuus on mies nimeltä Pablo. Käytiin Pablon kanssa katselemassa mangrovea ja planktonia ja yksi ilta se kertoi meille elämästään. Se on asunut täällä Chacahuassa aina ja on tosi tasapainoisen ja onnellisen oloinen kaveri. Hymyilee paljon ja kertoi mm. eläneensä ilman vaatteita 8 vuotiaaksi asti. Pablo on ripustanut pitkin kylää kylttejä jotka kehoittavat ihmisiä kierrättämään ja pitämään pihansa puhtaina, mies myös tietää Chacahuan luonnosta paljon. Hyvä opas meille ja niin hieno tyyppi! Elää yksinkertaista ja onnellista elämää. Pablon koira Chiqisdos jumaloi isäntäänsä ja se on mun suosikkikoira tällä saarella. Kuvassa olen saaren vanhimman ja kapisimman koiran Simban kanssa.